Hiljainen lava luo tunnelman, mutta se ei pysy hiljaisena pitkään. Alusta asti videon esitys tuntuu kuin se kätkisi jotain, ikään kuin itse todellisuus odottaisi oikeaa hetkeä muuttua. Esiintyjä ei vain ilmesty, vaan astuu tilaan levottoman rauhallisesti, mikä muuttaa tunnelman välittömästi.

Se, mikä tekee esityksestä niin vangitsevan, on tapa, jolla se leikkii odotuksilla. Jokainen liike on harkittu, melkein liian hallittu, ikään kuin mikään ei olisi sattumaa. Katsojaa ei vedä puoleensa äänekäs spektaakkeli, vaan sanomattoman ja paljastumattoman jännite. Tuntuu kuin jokaisen eleen pinnan alla piilisi jotain.

Kehityksen myötä raja illuusion ja todellisuuden välillä alkaa hämärtyä. Lavasta tulee ei vain esitystila, vaan psykologinen ansa, jossa katsoja yrittää jatkuvasti arvata seuraavaa hetkeä, mutta epäonnistuu. Tämä epävarmuus muuttuu esityksen vahvimmaksi osaksi.

On outoa kauneutta siinä, miten energia muuttuu ilman varoitusta. Se mikä alkaa uteliaisuutena muuttuu hitaasti epämukavuudeksi ja sitten lumoukseksi. Esitys ei kiirehdi, vaan antaa jännityksen kasvaa luonnollisesti, kunnes se on lähes sietämätöntä.

Lopussa se ei ole vain esitys, jota katsot, vaan sellainen, joka tuntuu katsovan takaisin sinuun pitkään sen jälkeen kun se on ohi.

Katso koko video täältä https: